Kun aloimme suunnitella ankkojen hankintaa, piti ensimmäisenä ratkaista ankkojen asuinpaikka. Torpan pihalla nököttää vanha savusauna ja navetta, mutta molemmat ovat niin huonokuntoisia että terveystarkastaja käskisi hiirienkin muuttaa niistä pois. Ankkalan rakentaminen alkoi siis aivan nollapisteestä. Sinänsä tilanne oli ideaali, sillä pystyimme ottamaan monenmoisia asioita suunnittelussa huomioon ja rajoittamassa oli lähinnä raha.
Alkuun yritimme etsiä käytettyä parakkia, merikonttia, leikkimökkiä ym. ankkalaksi. Nopeasti totesimme leikkimökkien käyvän eristettynä liian pieniksi. Uusia pieniä piharakennuksia sai vähän isompinakin, mutta huterimmatkaan vaihtoehdot eivät olleet edullisia. Myös parakeissa hinnat olivat korkeita ja eristeenä oli yleensä mineraalivillaa. Toivoimme lisäksi, että rakennus on eristettu finnfoamilla tai muulla ei-homehtuvalla eristeellä. Muutaman viikon etsinnän jälkeen päädyimme suunnittelemaan ja rakentamaan ankkalan alusta asti itse.
Naapurit muuten luulivat, että rakennamme A) grillikatosta tai B) saunaa.
Ilmeisen harva aloittaa homman totaalisen tyhjästä. Siksi yritänkin kirjoittaa projektista mahdollisimman kattavasti ja toivon näistä opeista olevan hyötyä jollekulle. Rakensimme ensimmäistä kertaa mitään vähän ”isompaa” emmekä ole raksa-alan ammattilaisia, joten paljon myös opittiin tämän pikku projektin aikana. Teimme paljon pohjatyötä mm. youtuben ja kirjallisuuden avulla. Luonnollisesti useampikin kompastuskivi matkalle sattui ja jälkikäteen ne tuntuivat ihan todella hölmöiltä suunnitteluvirheiltä. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että amatöörinä uuden asian parissa virheet johtuvat usein siitä ettei tiedä että ei tiedä jotain olennaista.
SUUNNITTELU
Suunnittelun alussa yritin etsiä kokemuksia, ideoita ja muuta tärkeää huomioitavaa pitkin internettiä ja keskustelupalstoja. Ankkojen pito ei keskustelupalstojen mutu-otannalla ole edes kovin harvinaista. Vinkkejä juuri ankkalan rakentamiseen oli tarjolla kovin vähän. Suomeksi aihetta liippasi muutama Munanetin keskusteluketju. Englanniksi materiaalia oli enemmän, mutta rakennukset olivat lähinnä hyvin pieniä ja eristämättömiä eli apua suunnitteluun niistä ei ollut. Eipä kanaloidenkaan rakentamisesta ollut paljon knoppitietoa saatavilla. Suurin osa kotitarvekanojen pitäjistä asuttaakin siivekkäitään pihapiirissä jo ennestään olevassa vanhassa kanalassa tai navetassa.
Ennen itse rakennuksen suunnittelua piti valita sille paikka. Toivoimme näkevämme ankat jostain ikkunasta, mikä rajasi hieman vaihtoehtoja. Lopulliseen valintaan vaikutti ankkojen kannalta hyvän sijainnin lisäksi sopiva maaperä ankkalan perustamiseen. Tällä paikalla emme nää sisältä ankkojen ulkoaitaukseen, mutta olohuoneen ikkunasta on näkymä ankkalan takaseinän ikkunasta sisään. Kesällä (minkkiverkotettu) ikkuna on aina auki ja olohuoneen ikkunalla viheltelyyn saa vastaukseksi kovaäänistä vaakkumista. Samalla ankkalan ikkunan ääreen ilmestyy toistakymmentä tapittavaa silmäparia.
Vietin pääsiäisenä kaksi päivää aamusta iltaan tuvan pöydän ääressä millimetripaperia tihrustaen, mutta perinpohjainen suunnittelu ei ollut turhaa. Katsoin mallia ja ideoita muutamista netistä löytyneistä samankokoisten rakennusten piirustuksista. Halusimme ankkalaan n. 10 m2 tilaa siten, että pieni osa tilasta on rajattu vain ihmisten käyttöön. Tässä tilassa on tarkoitus säilyttää mm. ruuat sekä pitää alue vapaana pehkusta (ja kakasta), jotta kengät pysyy puhtaana jos töihin lähtiessä käy lisäämässä vettä jne.
Lisäksi vähän extempore päätettiin lisätä erillinen pieni varastotila rakennuksen päätyyn. Ennestään käyttökelpoista ulkovarastoa ei ollut, joten esim. moottorisaha asustaa eteisessä. Varasto piti jättää toistaiseksi eristämättömäksi, mutta päädyimme eristämään sen samaan konkurssiin kun kuulemma ”työkalut ruostuu kylmässä varastossa”. Toisaalta varasto on mahdollista muuntaa myös kanalaksi tarvittaessa. Luonnollisesti kutsumme sitä jo kanalaksi varaston sijaan.
Rakennuksen ulkomitoiksi tuli lopulta 2,5m x 4,8m eli n. 12m2. Tässä kohtaa muuten kävi ensimmäinen suunnittelun amatöörimoka. Yhdessä mallirakennuksista oli ulkonurkkien rungot tehty 2x kakkosnelosesta ruuvaamalla ne yhteen ja päädyimme toteuttamaan kulmat näin. (Protip: Tämä oli ihan ok ratkaisu mallirakennuksessa, koska se jäi eristämättömäksi ilman sisätilojen levytystä). Toisissa rakennuksissa runkopuut oli kulmissa 90 asteen kulmassa suhteessa toisiinsa. Pidemmän seinän mitan piti olla 5 metriä, mutta typistin sen 4,8 metriin, jotta se menisi tasan 60cm rungon jaon kanssa. Noh, aloitin ensimmäisen pystyrungon mitan 60cm lattian rungon ulkosyrjästä, eli pitkillä seinillä ensimmäisen ja viimeisen pystypalkin väli oli vain 55cm. Jos mitan olisi alkanut kulmien pystypalkin keskeltä, olisi rakennuksen mitaksi voinut suunnitella 4,9m ja koolausvälikin olisi pysynyt 60 cm:ssä. Se olisi helpottanut mittaamista rungon kasauksen ja eristeiden leikkaamisen aikana vaikuttamatta rakennuskustannuksiin juurikaan.
Päädyimme pulpettikattoiseen rakennukseen kolmesta syystä. Ensinnäkin halusimme minimoida lämmitettävän tilan eli sisätilasta mahdollisimman matalan. Harjakattoisessa rakennuksessa ovet olisi pitänyt sijoittaa lyhyille sivuille, mutta emme halunneet ankkalan sisäänkäyntiä rakennuksen takapuolelle. Lisäksi pulpettikatto oli helpompi toteuttaa.
Pieni lapsus kävi huonekorkeudenkin kanssa. Aioin sisäkorkeudeksi 2,2 m etuseinälle ja 1,4 m takaseinälle. En huomioinut, että myös seinien yläjuoksu jää osaksi seinän sisäkorkeutta, joten lopullinen sisäkorkeus on n. 2,3m edessä ja 1,5m takana. Korkeus on melko miellyttävä esim. pehkujen vaihdolle, mutta kai matalampikin se olisi voinut olla hankaloittamatta työskentelyä. Rakennuksen julkisivuun tuli oviaukko varastoon ja ankkalaan sekä luukku ankoille ulkoaitaukseen kulkemista varten. Sijoitin varaston lähempään päätyyn, sillä muuten joutuisi kiertämään koko ulkoaitauksen lampineen, että pääsee hakemaan puutarhatyökaluja varastosta. Lisäksi rakennuksen takapuolelle suunniteltiin lattiantasoon luukku. Sen kautta saa lapioitua pehkut kottikärryyn/ahkioon helposti. Rakennuspaikka on pienessä rinteessä ja ovi n. 0,5m korkeudella maasta, joten oven eteen ei saa portaiden vuoksi kätevästi kottikärryjä.
Oviaukkojen ja ikkunoiden sijaintia ei lopulta tarvinnut paljonkaan miettiä. Yritin suunnittelussa pitää mahdollisimman monta seinien pystypalkkia ”omalla paikallaan” etenkin kulmissa lähinnä minimoidakseni riskin mokille seinien kantavuudessa, sillä en ymmärrä niistä yhtään mitään. Ikkunat hankittiin käytettyinä, mutta suunnitteluvaiheessa ne olivat vielä ostamatta. Suunnittelin niille sen vuoksi suurin piirtein standardikokoiset paikat.
Suurin suunnittelun pulmapähkinä sisäpuolella oli kosteudenhallinta. Ankat tykkäävät lotrata vedellään ja saavat melkoisen sotkun aikaiseksi kun plutjaavat ruokaansa vesiastiassa. Aiomme yrittää kestopehkua ankkalaan talveksi, joten märkyys pitää jotenkin saada minimoitua. Siispä yksi kulma ankkalasta suunniteltiin erikseen rajatuksi ”märkätilaksi” (n. 1.5-2m2), johon tulee vedenpitävä seinä- ja lattiamateriaali sekä lattiakaivo. Ankkojen juomakippo ja ruuat sijoitetaan tänne. Toivottavasti tulevaisuudessa ankkalaan saadaan myös vesipiste. Lattiakaivon ansiosta märän puolen voi tarvittaessa myös huuhtoa tai pestä kunnolla. Varsinaista uintipaikkaa ankoille ei tule sisälle. Ankat saavat uida ulkona lammessa ainakin sulan veden aikaan. Harkitsemme myöhemmin tehdäänkö lampeen talveksi jokin vedenkierto pitämään lätäkköä sulana.
Vastaa