Tervetuloa Vuorenpään juurtarhaan!
Vuorenpää on Vakka-Suomen maaseudulle 1800-luvun puolivälin jälkeen rakennettu torppa, johon muutti loppuvuodesta 2024 kaksi kerrostaloelämään kyllästynyttä kaupunkilaista kissoineen. Blogi keskittyy torpan pihaan ja puutarhaan, mutta postauksissa vilahtelee myös torpan remontin vaiheita.
Alunperin torppassa on ollut perinteiseen tapaan tupa ja kamari. 1930-luvulla torpan päätyyn lisättiin nyk. olohuone. Täysi peruskorjaus tehtiin 90-luvun puolivälissä. Samalla vintti otettiin asuinkäyttöön ja taloa laajennettiin eteisen ja märkätilojen verran.
Torpan puutarhasta oli pidetty hyvää huolta jo ennen meitä. Pihalla kasvoi perinteisten lisäksi erikoisempiakin perennoja, puita ja pensaita. Vaikka suurin osa pelloista vuokrattiin, jäi meille puutarhan lisäksi pieni pellonpala kasvimaata ja muuta ideointia varten.
Viisi faktaa minusta ja puutarhasta
1. Ensimmäinen puutarhamuistoni
Ensimmäiset puutarhamuistoni ovat mökiltä. Mökki on isoisäni lapsuudenkoti, 1900-luvun alkupuolella rakennettu hirsitalo. Puutarha on lähes yhtä vanha: talo on nimittäin siirretty jossain kohtaa läheiseltä pellolta nykyiselle paikalleen. Lapsena olin mukana niin kasvimaan kylvöissä kuin perennapenkin kitkemisessä.
Varhaisin yksittäinen muisto liittyy raparperiin. Kanalan kulmalla kasvoi komea vanha raparperipuska. Tiesin, että raparperista voi tehdä raparperipiirakkaa. Keräsin koko sylillisen raparperinlehtiä. Vein ne äidille toivoen, että tehdään raparperipiirakkaa. Silloin opin, että raparperipiirakkaa tehdään raparperin varsista eikä lehdistä. 😀
2. Puutarhakirja pöydälläni
Luomupuutarhurin opas
Kompakti, mutta kattava perusteos luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta. Sopiva pintaraapaisu kaikkeen, mielenkiinnon herättyä voi sitten perehtyä syvällisemmin aiheisiin muuta kautta.
3. Paras puutarhavinkkini
Tämän vinkin sain ystävältäni viime vuonna ja totesin sen heti äärettömän arvokkaaksi. Tuskailin ensimmäisenä kesänä torpassa, että pihalla on tehty vietetty valtavasti aikaa puuhastellen, mutta työn tulos ei juuri näy. Ystävä kehotti ottamaan aina kuvia lähtötilanteesta ja matkan varrelta. Koska silmä tottuu, ei pikkuhiljaa kovallakaan työllä tehtyjä muutoksia itse huomaa tai muista.
Kuvien ottamiseen liittyy myös toinen vinkki. Pidän tarkkaa kirjaa siitä mitä ja milloin on kylvetty/istutettu minnekin. Koska kuuntelen puutarhassa hääriessäni aina äänikirjaa, on puhelin aina mukana. Kuvaan myös jokaisen siemenpussin tai taimipurkin siinä paikassa, johon sen sisältö on kylvetty/istutettu. Päivänkin puuhailun jälkeen on vaikea enää muistaa mitä unikonsiemeniä tuli ripoteltua mihinkin. Jos kirjanpito venyy vaikka seuraavaan viikkoon, on puhelimen kuvista on helppo luntata kylvön/istutuksen paikka ja ajankohta.
4. Lemppari puutarhatyökaluni
Vanha puuvartinen viisipiikkinen talikko. Näppärä pienten alueiden ilmaamiseen, rikkaruohokasojen keräilyyn, lehtikasojen siirtämiseen jne… Meillä on myös kaksi pienempää nelipiikkistä talikkoa, mutta niillä ei pysty tekemään juuri mitään!
5. Paras puutarhasitaattini
Nyt on hempeää, mutta valitsin tähän (hieman lyhennetyn) sitaatin Antoine De Saint-Exupéryn Pikku Prinssistä.
Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja. – – Te olettte kauniita, mutta te olette tyhjiä, – –. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä tärkeämpi, koska juuri minä olen juuri sitä kastellut.
Koska juuri sille tein tuulensuojan.
Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia).
Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin.
Koska juuri se on minun ruusuni.
