Ilmojen lämmettyä kävin perennapenkkien kimppuun. Pihassa oli kaksi isompaa perennapenkkiä sekä yksi pienempi, jonka rajoja ei nurmikosta lainkaan errottanut. Siinä ei kasvanut juuri muuta kuin tarhatyräkkiä ja valkonarsisseja. Isotkin perennapenkit kasvoivat heinää. Moni perennoista kaipasi kipeästi jakamista. Esimerkiksi syysleimun kasvusto oli päässyt niin suureksi, ettei oikein mahtunut yhteen kuvaankaan. Syksyllä kukkivana sen ei pitäisi juurikaan häiriintyä keväisestä jakamisesta.Ilmojen lämmettyä kävin perennapenkkien kimppuun. Pihassa oli kaksi isompaa perennapenkkiä sekä yksi pienempi, jonka rajoja ei nurmikosta lainkaan errottanut. Siinä ei kasvanut juuri muuta kuin tarhatyräkkiä ja valkonarsisseja. Isotkin perennapenkit kasvoivat heinää. Moni perennoista kaipasi kipeästi jakamista. Esimerkiksi syysleimun kasvusto oli päässyt niin suureksi, ettei oikein mahtunut yhteen kuvaankaan. Syksyllä kukkivana sen ei pitäisi juurikaan häiriintyä keväisestä jakamisesta. Jaoin juurakon moneen osaan ja istutin osan takaisin aiempaa väljemmin. Loput lähtivät jakotaimina muiden puihin puutarhoihin.
Pelasin koko alkukevään arvausleikkiä “Kukka vai rikkaruoho?”. Yllättävän moni arvailun kohde oli lopulta perenna, joten pihan nurkkien ja pensaiden alustojen kyttääminen ei ollut lainkaan turhaa. Parhaan löydön palkinto menee heittämällä puolisolle, joka bongasi syreeniaidan tyvestä vaivihkaa nousevan pionin. Olin heti melko varma, että joku perenna on kyseessä. En kuitenkaan heti tunnistanut kasvia ja epäröin siirtäväni pahimmassa tapauksessa esim. komealupiinia siemenpankkeineen murheenkryyniksi penkkiin. Seurasin sen kasvua muutaman viikon ja ensimmäisten lehtien ilmestyttyä siirsin pionin onnellisena parempaan paikkaan eli talon päädyssä olevaan perennapenkkiin.
Nurmikolta löytyi vahingossa myös kaunis vanhanaikainen vihreälehtinen kuunlilja, josta jaettuja taimia riitti useampaan paikkaan pihalla. Sen juurakolla oli melkoisesti kokoa, mutta viime kesänä siitä ei näkynyt lehteäkään. Se kasvoi keskellä nurmikkoa, joten se oli todennäköisesti ajettu matalaksi ruohonleikkurilla kerta toisensa jälkeen.
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin, pihalle on joskus istutettu moneen paikkaan helmililjaa sekä muutamaa eri lajiketta narsissia. Muistan narsissien kukkineen kauniisti kun kävimme ensimmäisen kerran katsomassa taloa. En kuitenkaan muistanut kuinka paljon ja mahdottoman monessa paikkaa niitä kasvoi. Kasvutiheyden perusteella nämäkin tarvitsevat hajauttamista ettei kukinta ala taantua, mutta sen aika on onneksi vasta kukinnan jälkeen.
Loppukesän bravuurinani on metsästää alennuksesta puoli-ilmaisia ja puolikuolleita perennoja. Etenkin tokmannilta saa usein toinen toistaan nuutuneempia perennoja muutamilla kymmenillä senteillä kappale. Yleensä suurin osa elpyy pelkällä kastelulla. Ostin alennusperennoja viime vuonnakin, mutta harmikseni kauppoja ei saatu maaliin syyskuuhun mennessä. Istutin ne puolihuolimattomasti mökillä talvehtimaan tyhjentyneisiin kasvatuslaatikoihin nimikyltteineen. Toivoin, että torpan kaupat saadaan päätökseen ja pääsen keväällä siirtämään ne omaan puutarhaan. Toive toteutui ja hain taimet huhtikuun alussa uuteen kotiin. Yllätyksekseni jokainen oli selvinnyt vähälumisesta talvesta huolimatta ja aloitteli jo kasvuaan.
Vastaa