Kasvatin viime vuonna koristekurpitsoja ensimmäistä kertaa ja hullaannuin niihin aivan täysillä! Idea lähti alunperin siitä, että piti keksiä ”maanpeitekasvia” paljaan maanpinnan peitteeksi ja kurpitsat tunnetusti ovat hyviä varjostamaan suurine lehtineen ja pitkine köynnöksineen.
Kylvin kesäkuun alussa pussillisen Suvipihan koristekurpitsan siemeniä suorakylvönä kasvimaalle. Siemeniä oli n.24 ja kylvin 2-3 kpl ryhmissä jättäen n. 0,8m ryhmien väliin. Testimielessä peitin puolet ryhmistä yksinkertaisella harsolla ja jätin puolet ilman. Ja onneksi kokeilinkin! Jos olisin jättänyt kaikki kurpitsat ilman harsoa, olisi lopputulos ollut lohduton. Ilman harsoa jääneiden itävyys oli vain puolet peitetystä. Kurpitsoja ehti näistä kypsyä vain yksi ennenkuin syksyn ensimmäiset pakkaset palelluttivat köynnökset. Peitetyistä keräsin n. 30 kpl koristekurpitsoja, paljon enemmänkin olisi tullut mikäli pakkaset olisivat viipyneet vielä pari viikkoa.
Koska kasvatin kurpitsoja ensimmäistä kertaa, olin satoa kerätessäni kovin harmissani kun pussiin oli sattunut vain vihreitä kurpitsoja tehneitä siemeniä… Noh, vinkkinä muille ensikertalaisille: marraskuun loppuun mennessä suurin osa kurpitsoista oli keltaoransseja. Kurpitsat siis vaihtoivat väriä kuivuessaan.
Koristekurpitsoja kerätessä kannattaa jättää ainakin 3-4cm vartta mukaan, mielellään enemmmänkin. Osa kurpitsoista tosin kasvoi niin kiinni köynnöksessä, ettei tämä ollut mahdollista. Lyhyeksi jäänyt varsi valitettavasti näkyi myös kurpitsojen säilyvyydessä.
Sisälle tuodessani huuhtasin kurpitsoista mudat pois. Kuivasin kurpitsoja ensin viikon tarjottimella keittiöpyyhkeiden päällä. Kääntelin kurpitsoja päivittäin, jotta alkavat kuivua tasaisesti. Viikon jälkeen peitin kurpitsat toisella keititöpyyhkeellä ja siirsin ne uuninpankolle jatkamaan kuivumista vielä muutamaksi viikoksi.
Kuivuneen kurpitsan huomaa hyvin painosta. Kuivat kurpitsat ovat hyvin kevyitä verrattuna kuivaamattomiin kavereihinsa. Kuivaaminen vaikuttaa olennaisesti kurpitsojen säilymiseen, joten se kannattaa tehdä huolella. Suurin osa kurpitsoista selvisi kevääseen asti, mutta nyt toukokuun puolivälissä on niitä jäljellä enää muutama. Vielä perusteellisemmalla kuivauksella kurpitsoista saa lähes ikuisia. Näiden pilaantumisessa on muuten sellainen ”hauska” puoli, että jokin aamu vain huomaat yhden kurpitsan olevan umpihomeessa. Pilaantuminen siis vaikuttaa tapahtuvat ihan yhden yön aikana.
Tänä vuonna halusin kokeilla hieman monipuolisempien kurpitsojen kasvatusta. Tilasin virosta muutamia erilaisia lajikkeita. Oikealla alhaalla oleva ’Jack be little’ on kuin miniversio tavallisesta kurpitsasta ja ’Baby boo’ sekä ’Small Baby Boo’ sen valkoinen kaveri. Vasemmalla ylhäällä on kahden eri valmistajan versiot ’Crown of Thorns’ -kurpitsasta sekä perinteinen Suvipihan koristekurpitsamix. Näistä ’Jack be little’ ja ’Baby boo’ ovat syötäviä, netin mukaan jopa varsin herkullisiakin.
Aivan pian onkin hyvä aika kylvää koristekurpitsat, joten vielä ehtii siemeniä hankkia tilaamallakin. Kuten muutkin kurpitsat, voi näitäkin halutessaan esikasvattaa muutaman viikon ennen ulosistutusta. Mutta jos sinunkin ikkunalautasi jo notkuvat muita esikasvatettuja taimia, nämä ehtivät hyvin suorakylvettynäkin harson alla. Suorakylvössä on myös se etu, ettei tarvitse totuttaa taimia auringonpaisteeseen ja taimet välttyvät siirtoshokilta. Suorakylvön kanssa ei kuitenkaan kannata hosua, sillä keväinen pieni yöpakkanen vie hallanarat taimet nopeasti.
Vastaa