eli mistä ei tullut yhtään mitään ja mitä siitä opittiin
Torppaan muuton myötä kasvimaan ja puutarhan koko moninkertaistui aiempaan verrattuna. Innokkaasti kokeilin myös monenlaista uutta, sillä ei tarvinnut miettiä lainkaan sitä “mihin nämä saa mahtumaan”. Onnistumisia tuli jonkin verran, mutta myös huimasti oppia siitä mitä kannattaa jatkossa tehdä toisella tapaa. Pidin koko vuoden listaa kylvetyistä siemenistä, joten kesän lopulla oli helppo tehdä yhteenveto myös niistä siemenistä/taimista, joiden kanssa en onnistunut.
Alkuun kolme yleistä huomiota esikasvatuksesta ja yksi puutarhan vakivierasta. Monenmoisia taimia olen kasvattanut ennenkin, mutta nyt “isommassa skaalassa” tuli selvästi muutamia epäonnistumisia esiin.
1. Taimimulta ja harsosääski-invaasio
Viime vuoden esikasvatuksen suurin kompastuskivi oli taimimulta. Käytin viime vuonna useamman merkin taimimultaa. Jokin niistä toi mukanaan harsosääskiä. Havahduin asiaan melko paljon liian myöhään ja pienet lentelevät tuholaiset ehtivät perustaa kunnon yhdyskunnan. Liima-ansoilla sain populaation lopulta kuriin, mutta vahingot näkyivät eloon jääneiden taimien hitaassa kasvussa pitkälle kesään.
Uskon, että harsosääskillä oli osansa esim. kukkakaalin ja parsakaalin esikasvatuksen epäonnistumisessa. Kumpikaan ei tosin onnistunut edes toisella esikasvatusyrityksellä eikä suorakylvönä (kohopenkissä eikä avomaalla).
Mitä opin? Ensi vuonna aion tehdä oman taimimultasekoituksen kookoskuidusta, biohiilestä ja vermikompostista (madonkakkaa). Laitan silti liima-ansat taimien yhteyteen jo valmiiksi. Jos lentäviä hapsiaisia jostain ilmestyisikin, jäävätpähän heti satimeen.
2. Umpipohjaiset taimipurkit
Käytin taimikasvatuksessa osittain umpipohjaisia purkkeja, mm. dymo-laatikoita ja jäätelöpurkkeja ym. Kasvualustan liikakastelu sekä toisaalta pinnan kuivahtaminen ja veden kertyminen purkin pohjalle pilasi osan taimista.
Mitä opin? Ensi vuonna vain reikäpohjaisia tai pahvisia taimiastioita.
3. Valon puute
Viime keväänä oli keittiöremontti kovaa vauhtia käynnissä. Keittiössä on talon ainoat taimipurkeille riittävän syvät ikkunalaudat, mutta remontin vuoksi ne puuttuivat suurimman osan keväästä. Käytin esikasvatuksessa pientä metallihyllykköä ja spottivalossa ollutta kasvivalolamppua. Sen valoteho oli kuitenkin riittämätön jo ylähyllylläkin, joten alemmilla hyllyillä menestys oli sitäkin heikompi. Huhti-toukokuun vaihteessa ostettiin iso led-valopaneeli kasveille ja myöhäisimmät esikasvatettavat kuten kurkut ja kurpitsat onnistuivat hyvin.
Mitä opin? Uusi kasvivalo on jo hankittu. Lisäksi esikasvatan mahdollisimman paljon kesäkukista ulkona, jotta ne eivät vie tilaa muulta. Esimerkiksi ulos styrox-astiaan maaliskuussa kylvetyt samettiruusut aloittivat kukinnan vain viikko myöhemmin kuin sisällä esikasvatetut.
4. Kasvimaa vai välipala-automaatti?
Ostin keväthuumassa innokkaana valtavasti erilaisia gladioluksia (miekkaliljoja), joita hellästi esikasvatin toista kuukautta. Pian ulosistutuksen jälkeen kasvit typistyivät kertaheitolla 30 senttisistä 15 senttisiksi. Syyttävä sormi osoitti heti puolisoa, joka oli tiettävästi samana päivänä siistinyt pihaa siimaleikkurilla. Syylliseksi paljastui kuitenkin jälleen valkohäntäpeura. Gladiolusten kukinta oli sillä sinetöity viime kesältä, mutta typistetyt kasvit pysyivät hengissä loppukesän ja korjasin sipulit syksyllä talteen. Uusi yritys ensi keväänä.
Moni muukin kasvi päätyi parempiin suihin ennen kuin kasvi pääsi kukkaan tai alkoi tuottaa satoa. Riistakamera tallensi kasvimaalla monenmoisia vierailijoita. Vakivieraita olivat valkohäntäpeurat ja rusakot, joita pihalla ja pellolla pyörii ympäri vuoden runsaasti. Miekkaliljojen lisäksi peuroille maistui erinomaisesti myös kurpitsan ja tomaatin taimet. Ne syötiin juuri kun ensimmäiset tomaatit alkoivat kypsyä.
Metsäkauriita täällä on vähemmän, mutta muutama niitäkin tallentui riistakameraan. Jokunen taimi jäi sorkanjälkien perusteella myös hirven tallomaksi. Kamera paljasti kasvimaalla vierailleen myös myös risuista kiistelleen varisjengin sekä läpikulkumatkalla olleen ilveksen.
Syksyllä hauska kommellus kävi, kun keräsin kukkasipuleita kellariin talvisäilöön. Trilileijan sipulien talvettamisesta ei löytynyt tietoa juuri mistään. Yhdessä kukkasipulikirjassa todettiin vain “ettei se välttämättä ole järkevää”. Syy tähän saattaa osittain olla myös sipulien pieni koko. Sinnikkäästi noukin kuitenkin mullan seasta niin sipulit kuin kesän aikana kehittyneet vielä pienemmät vauvasipulitkin.
Keräsin sipulit purkkiin perunakellarin lattialle (siellä ei ollut vielä hyllyjä). Muutaman päivän kuluttua purkki oli kenossa ja tyhjä. Syytökset kohdistettiin jälleen torpan muihin asukkaisiin. Epäilin purkin kaatuneen esim. vesimittarin tarkistuksen yhteydessä. Tällä kertaa syylliseksi paljastuivat kellarissa vierailleet hiiret. Syyllisyys paljastui porkkanoihin jääneiden hampaanjälkien avulla.
Mitä opin? Ensi vuonna kasvimaan ympärillä on aita ja perunakellarissa hiirenloukkuja sekä hylly, johon hiiret eivät pääse kiipeämään iltapalalle.
Vastaa